Retkeilya

Vietimme menneen viikonlopun isantaperheeni kanssa retkeillen Lake Muskegon - jarven rannalla. Parkkeerasimme asuntovaunumme viihtyisalle ja rauhaisalle retkeilyalueelle, jonne kokosimme myos ulkoiluteltan. Nuotiossamme paloi tuli lahes kaiken aikaa, ja vietimme useita tunteja vain istuskellen sen ymparilla, lukien kirjoja ja jutellen. Kyseessa oli siis todellinen rentoutuminen jannittavan tyoviikon jalkeen.


Loytyyko sateenkaaren paasta aarre?

Lauantaiaamuna herasimme aurinkoiseen saahan, ja paatimme aloittaa paivan rennolla kymmenen kilometrin holkkailylenkilla, joka paattyi kylan keskustassa sijaitsevaan pieneen rinkelikauppaan. Tarjolla oli kymmenia erilaisia rinkeleita seka kahvilaatuja, joten aamiainen oli poikkeuksellisen herkullinen! Loppupaiva kuluikin jarven rannalla kavellessa seka aurinkoa ottaessa, ja illan pimetessa istuimme nuotion aaressa valmistaen amerikkalaisten partiolaisten kehittelemia herkkupaloja, jotka koostuivat grillatuista vaahtokarkeista, suklaasta ja kekseista.


Palmuaiheinen retkeilypaikkamme
Sunnuntaiaamun saa naytti lupaavalta, mutta muuttui pian ukkoseksi, joten kokosimme nopeasti tavaramme ja pakkauduimme autoon ja suuntasimme kotia kohti. Haitta ei ollut suuri, silla kotiin paluun jalkeen loppupaiva sujui rattoisasti huipputarjouksia bongaillen laheisessa ostoskeskuksessa.

Alkuhuumaa

Ensimmaiset tyopaivat on nyt koettu, ja yhdella sanalla ilmaistuna voisin todeta etta mahtavaa! Harjoitteluohjelmani alkuaika koostuu suurimmalta osin tutustumisesta yrityksen eri tytaryhtoihin, toimintaan, tuotteisiin ja ihmisiin. Kyseessa on siis suurten ajoneuvojen runkoja ja valmiita pelastusajoneuvoja valmistava amerikkalainen porssiyhtio, jonka liikeidea perustuu massakustomointiin, tekniseen edellakavijyyteen seka laadukkaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Yrityksella on yhteensa nelja tytaryhtiota, joilla on toimintaa neljassa eri osavaltiossa.

Heti ensialkuun paasin kierrokselle tehtaaseen seuraamaan kuinka ajoneuvojen runkoja ja koppeja valmistetaan ja kootaan. Koska jokainen ajoneuvo kustoimoidaan yksityiskohtia myoten kunkin asiakkaan vaatimusten mukaiseksi, tehdas muistuttaa lahinna tyopajaa, jossa eri valmistusvaiheissa olevat ajoneuvot kulkevat pisteelta toiselle. Toimistotilat sijaitsevat tehtaan valittomassa yhteydessa, ja minun tyopisteeni on eraan valmistusrakennuksen ylakerrassa.

Olen tuntenut itseni monta kertaa etuoikeutetuksi kuluneen viikon aikana, kun olen paassyt tapaamaan lukuisia yrityksen keskeisia henkiloita. He ovat kertoneet minulle yrityksen toiminnasta ja omasta tyonkuvastaan seka vastanneet kattavasti kysymyksiini, joita esitan jatkuvasti. Ensimmaisena tyopaivanani itse toimitusjohtaja vei minut lounaalle paikalliseen meksikolaiseen ravintolaan, ja sain kayttaa hanen tyohuonettaan silla valin kun omaa tyopistettani koottiin. Olen tavannut myos markkinoinnista ja rahoituksesta vastaavia henkiloita. Oma esimieheni vastaa strategisesta suunnittelusta, markkinointiviestinnasta ja brandinluonnista, joiden parissa tulen tyoskentelemaan harjoitteluni aikana.

Nyt on sunnuntai-ilta ja kaapissa koreilevat uudet tyovaatteet valmiina kohtaamaan huomisen haasteet, joihin kuuluu ajaminen laheiseen kaupunkiin tapaamaan erasta yhtion suurimmista sijoittajista. Pizzalahetti saapui juuri tuoksuvan paketin kera, joten minun on parasta lahtea ahmimaan!

Pikavisiitti Bostonissa

Olen vihdoinkin saapunut Lansingiin! Lahdin matkaan iltapaivalla lauantaina ja saavuin perille eilen ennen puoltapaivaa. Matkatunteja kertyi yhteensa 30, enka nukkunut niista lahes yhtaan. Ekstrana matkaani kuului vierailu Bostonissa. Lentokone oli juuri laskeutumassa New Yorkiin, muutamien kymmenien metrien paassa kiitoradasta, kun se joutui keskelle ukkosmyrskya ja joutui nousemaan takaisin ilmaan. Se lensi Bostoniin, jossa vietimme pari tuntia odotellen myrskyn tyyntymista. Kun vihdoin paasimme laskeutumaan New Yorkiin, jonossa portille oli 20 konetta. Hyva puoli seitseman tunnin viivastyksessa oli se, etta keskella yota passintarkastukseen ja tulliin ei ollut minkaanlaista jonoa. Hyvantuuliset virkailijat jopa heittivat kanssani lappaa, johon en kuitenkaan uskaltanut yhtya muuten kuin nauramalla heidan jutuilleen.

On ollut hienoa palata kotiin. Asun lukioaikaisen vaihtoperheeni luona rauhallisella omakotialueella, ja talomme on amerikkalaisittain tilava ja viihtyisa. Metsikon vieressa sijaitsevalla takapihalla on terassi, poreallas ja grilli. Saavuin eilen juuri sopivasti viettamaan isanpaivaa, jonka kunniaksi menimme porukalla ravintolaan syomaan. Tarjolla oli mitapa muuta kuin jattiannokset pihveja ja ranskalaisia perunoita, seka niin paljon cokista kuin vain jaksoi juoda.

En muuten ole shoppailuaddikti. Olin kuitenkin ollut maassa jo puoli vuorokautta, kun satuimme kaymaan Hilfiger - myymalassa kotimatkalla Detroitin lentokentalta. En millaan voinut olla ostamatta sopoa vaaleansinista pikeemekkoa. Nyt kiitan ja kumarran itselleni sen kunniaksi, etten ostellut lahes mitaan kuluneen kevaan aikana. Taalta kun saa kaikkea tavaraa halvemmalla ja valikoimat poikkeavat kotimaisista.

Kuluneen viikon aikana, jonka vietin Helsingissa, kerkesin nakemaan kahdeksaa eri kaveriani, joista useimpia en ollut nahnyt Australiasta paluuni jalkeen. Perjantaina lahdimme ystavani Anun kanssa Tallinaan. Paiva oli onnistunut. Saa oli suurimmalta osin aurinkoinen, joten kiertelimme enimmakseen historiallisten rakennusten ja mukulakivikatujen taytteisessa vanhassa kaupungissa. Eras reissun kohokohdista olikin paivakahvituokio venalaisittain erittain prameasti sisustetussa kahvilassa, jossa soimme pienet ylimakeat suklaaleivokset. Loysimme myos rauhaisan puiston kukkineen ja suihkulahteineen vain parin kilometrin paasta ydinkeskustasta.


Paivasiiderilla


Tallinan vanhaa kaupunkia

Edistystä

Jos kaikki sujuu tästä lähtien suunnitelmien mukaan, viikon päästä olen istunut parikymmentä minuuttia Finnairin lentokoneessa matkalla Lontooseen. Takana on internetin kautta hoidettu haastattelu, lomakkeiden täyttämistä, passikuvan hankinta, laskujen maksamista, FedEx:in paketin seurantaa... Edessä on vielä toinen haastattelu USA:n konsulaatissa Helsingissä, jonka jälkeen toivon saavani viisumin parissa päivässä. Ja sitten edessä onkin enää matka! Onnistuin saamaan vielä suhteellisen halvat lennot New Yorkiin, mutta joudun viettämään siellä yön ennen jatkolentoa Detroitiin.

Viimeiset viikot olen matkaillut kotimaassa. Kajaanissa viihdyin keskiviikkoon saakka, jolloin suuntasin kohti Jyväskylää vierailemaan ystäväni ja hänen uusien perheenjäsenentensä luona. Nyt olen Järvenpäässä tätini luona, ja päävastuussa ohjelmasta ovat olleet pienet serkkuni. Sääkin on ollut suotuista, aurinkoinen ja lämmin, joten pääsin kuin pääsinkin nauttimaan oikeasta Suomen kesästä! Ensi viikon vietän kiertolaisena Helsingissä eri kavereideni luona, ja koitan keretä näkemään mahdollisimman monia ihmisiä ennen lähtöpäivän koittoa.

Lomailu saa kyllä minun puolestani jo riittää. Odotan innolla, että pääsen ensi kertaa testaamaan yliopistossa opittuja tietoja ja taitoja oikeassa elämässä. Toivon, että tuleva työni on haastavaa ja monipuolista, mutta ei tietenkään liian stressaavaa. Tylsistyessäni aikaisemmissa töissäni - myyjänä ja mäkkärin kassalla - ajattelin, että onneksi koulutus takaa sen etteivät kyseiset hommat tule pysyvästi kuulumaan elämääni. Tärkeintä minulle työssäni on mahdollisuus kehittää itseäni, oppia uutta ja vaikuttaa asioihin. Laajemmin ajateltuna on kuitenkin tärkeää, että yhteiskunnasta löytyy myös ihmisiä, jotka tekevät mieluiten niin yksinkertaisia hommia ettei niitä pahemmin tarvitse pohtia työpäivän jälkeen. Meitä on siis moneksi, ja olisi hienoa jos jokainen voisi tehdä itselleen parhaiten sopivia hommia!

Keväisestä Pietarin reissusta innostuneena päätin mielikuvituksessani palata noihin arvokkaiden vanhojen rakennusten täyttämiin maisemiin lukemalla Leo Tolstoin Anna Kareninaa. Avasin pölyltä tuoksuvan kirjan varautuen ylipitkiin kuvauksiin ja kuiviin dialogeihin, mutta parinkymmenen sivun jälkeen olin koukussa. Pääsin ensimmäisen osan loppuun, ja aion ehdottomasti jatkaa tarinan seuraamista ensi syksyn pimeinä iltoina. Oli mukavaa lukea vaihteeksi oikeaa kaunokirjallisuutta prujujen, Hesarin, T&K - lehden ja muotilehtien lisäksi.

Harjoittelupaikkani

Olen vanhempieni mukaan osoittanut kiinnostusta talousasioihin jo pienestä pitäen. Alle parivuotiaana nähdessäni seteli- ja kolikkomuotoista suomen valuuttaa innostuin niin, että aloin täristä, kurotella rahoja kohti ja hokea "rahhaa, rahhaa...". Vuotta vanhempana käytin leikkikassakonetta pörssin pyörittämiseen, ja opin pelaamaan Monopolia ennen kuin aloitin koulunkäynnin. Myöhemmin päädyinkin LTY:on opiskelemaan tuotantotaloutta, pääaineena kansainvälinen markkinointi.


Liiketalouden lisäksi pidin lapsena myös urheilusta. Kuvassa olen pikkuveljen kanssa yleisurheilukilpailuissa Kajaanin Vimpelinlaaksossa.

Nyt olen lähdössä Yhdysvaltoihin ensimmäistä kertaa oikeasti oman alan töihin, enkä voisi olla innokkaampi! Sen lisäksi, että pääsen tutustumaan yrityksen markkinointitoimintoihin eri osastoilla, tulen toimimaan amerikkalaisessa yrityskulttuurissa, joka ennakkotietojeni mukaan poikkeaa melkoisesti suomalaisesta. Olen yrityksen ensimmäinen ulkomainen kesäharjoittelija, joten pääsen pilottina kokeilemaan heidän juuri lanseeraamaansa harjoitteluohjelmaa, joka kaikesta päätelleen on suunniteltu huolellisesti pitäen silmällä erityisesti harjoittelijan oppimisprosessia.

Liikesalaisuuksien varjelemiseski en tule kertomaan mitään yksityiskohtaista yrityksestä. Se on pörssiin listattu yritys, joka suunnittelee ja valmistaa korkeatasoisia suuria ajoneuvoja. Se toimii tytäryhtiöineen neljässä osavaltiossa, ja sen palkkalistoilla on yhteensä melkein puolitoista tuhatta työntekijää. Minä tulen työskentelemään sen päämajassa, josta käsin hoidetaan hallinnon ja markkinoinnin toiminnot. Lentomatkan ajanvietteeksi olen varannut yrityksen vuosikertomuksia, tuote-esitteitä sekä muita sidosryhmille tarkoitettuja tiedotteita, joiden avulla aion hankkia mahdollisimman paljon ennakkotietoa yrityksestä. Saa sitten nähdä, kiinnostavatko lentokoneessa näytettävät elokuvat kuitenkin enemmän...

Suomen kesä

Hyviä uutisia! Talvella esittämäni toiveen mukaisesti pääsen nauttimaan Suomen kesästä: vehreästä luonnosta, valoisista ja lämpimistä öistä, hyttysistä, saunomisesta, siideristä ja jäätelöstä, pururadoista, terasseista... Suunnitelmissa on siis harrastaa kotimaan matkailua ja kiertää katselemassa eri kesäkaupunkeja. Oulu on jo nähty. Tällä hetkellä olen tukikohdassani Kajaanissa ja näillä näkymin pysyn täällä vielä viikon. Kohokohtiin kuulunee ainakin ajanvietto mökillämme Vuokatissa Nuasjärven rannalla. Kyseessä on oikeasti mökki, joka on 50-luvulla rakennettu sähkötön ja vedetön pienen huoneen kokoinen tupa. Sauna puolestaan edustaa perinteistä luksusta, sillä mielestäni mikään ei voita puulämmitteistä kiuasta, järvestä kannettua vettä ja vilvoittelua kyseisessä järvessä! Kainuusta matka jatkunee Jyväskylän kautta pääkaupunkiseudulle, mutta siitä lisää myöhemmin...

Syynä kesänviettosuunnitelmieni hienoiseen muutokseen voin mainita sen, että viisumiprosessi ei ole edennyt lainkaan. Lisäksi Finnairin lentolippujen hinnat ovat nousseet lähes puolella. Onneksi BA:n hinnat olivat vielä muutama minuutti sitten ennallaan. Tilanteesta voisin todeta, että seuraan sen kehitystä tiiviisti ja pyrin toimimaan mahdollisimman nopeasti heti kun siihen on aihetta. Yhtään ei ota päähän.


LTY:n teekkareita Wapunpäivän piknikillä Pusupuistossa


Isosisko ja sen pikkusisko

Kesäkuvat on otettu muutamia viikkoja sitten Lappeenrannasta, kun säänkin puolesta oli kesä. Viime aikoina vuodenajan on voinut havaita vain kalenteria katsomalla.

Lähtöfiilistelyä

Olen aina pitänyt lentokentistä. Paljon ihmisiä, nousevia ja laskeutuvia lentokoneita, kahviloita, kansainvälinen ilmapiiri, odottamista ja kiirettä. Minulle lentäminen merkitsee jonkun uuden alkua: haasteita, jännitystä ja hyppyä tuntemattomaan. Lento, suhteellisen lyhyt aika, siirtää minut keskelle erilaisuutta, johon kuuluvat uudet ihmiset, uusi koti sekä kasapäin uusia kokemuksia ja elämyksiä. Pelkäämisen ja jännittämisen sijaan olen innoissani, ja suhtaudun tulevaisuuteen luottaen, että loppujen lopuksi kaikki menee parhain päin. Pidän muutoksista ja säännöllisin väliajoin kaipaan vaihtelua elämääni!

Tavallaan pidän yksin matkustamisesta, sillä se on itsenäistä ja silloin voi parhaiten tehdä havaintoja ympäristöstä. Minusta on mukavaa raahautua tavaroineni lentokentän kahvilaan, ostaa sanomalehti kahvin kaveriksi ja istuutua seuraamaan ohi kulkevia ihmisiä lentoa odotellessa. En pidä lentojen myöhästymisestä.

Puoli vuotta sitten istuin laiturilla Sydneyn Darling Harbourissa. Oli lämmin kesäilta ja pilvenpiirtäjien valot alkoivat erottua yhä selvemmin pimenevää taivasta vasten. Katselin, kun lentokoneet nousivat valojen ylle ja katosivat kaukaisuuteen. Pohdin jo tulevia matkojani, joista seuraavan aavistelin suuntautuvan Yhdysvaltoihin. Maahan, joka edustaa minulle suuruutta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia, mutta myös turhuutta ja omaan napaan tuijottamista. Tiesin haluavani palata sinne joku päivä, en kenties lopullisesti mutta ainakin joksikin aikaa. Nyt minulla on edessäni kolme kuukautta työharjoittelua Lansingissa, Michiganissa. Minua viehättää ajatus siitä, että kesästäni voi tulla millainen tahansa enkä pysty ennustamaan sen tapahtumia etukäteen. Siksi tulevaisuus onkin hieno käsite!