Lähtöfiilistelyä

Olen aina pitänyt lentokentistä. Paljon ihmisiä, nousevia ja laskeutuvia lentokoneita, kahviloita, kansainvälinen ilmapiiri, odottamista ja kiirettä. Minulle lentäminen merkitsee jonkun uuden alkua: haasteita, jännitystä ja hyppyä tuntemattomaan. Lento, suhteellisen lyhyt aika, siirtää minut keskelle erilaisuutta, johon kuuluvat uudet ihmiset, uusi koti sekä kasapäin uusia kokemuksia ja elämyksiä. Pelkäämisen ja jännittämisen sijaan olen innoissani, ja suhtaudun tulevaisuuteen luottaen, että loppujen lopuksi kaikki menee parhain päin. Pidän muutoksista ja säännöllisin väliajoin kaipaan vaihtelua elämääni!

Tavallaan pidän yksin matkustamisesta, sillä se on itsenäistä ja silloin voi parhaiten tehdä havaintoja ympäristöstä. Minusta on mukavaa raahautua tavaroineni lentokentän kahvilaan, ostaa sanomalehti kahvin kaveriksi ja istuutua seuraamaan ohi kulkevia ihmisiä lentoa odotellessa. En pidä lentojen myöhästymisestä.

Puoli vuotta sitten istuin laiturilla Sydneyn Darling Harbourissa. Oli lämmin kesäilta ja pilvenpiirtäjien valot alkoivat erottua yhä selvemmin pimenevää taivasta vasten. Katselin, kun lentokoneet nousivat valojen ylle ja katosivat kaukaisuuteen. Pohdin jo tulevia matkojani, joista seuraavan aavistelin suuntautuvan Yhdysvaltoihin. Maahan, joka edustaa minulle suuruutta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia, mutta myös turhuutta ja omaan napaan tuijottamista. Tiesin haluavani palata sinne joku päivä, en kenties lopullisesti mutta ainakin joksikin aikaa. Nyt minulla on edessäni kolme kuukautta työharjoittelua Lansingissa, Michiganissa. Minua viehättää ajatus siitä, että kesästäni voi tulla millainen tahansa enkä pysty ennustamaan sen tapahtumia etukäteen. Siksi tulevaisuus onkin hieno käsite!