NYC

Ulkomaankomennukseni sekä alkoi että loppui New Yorkissa. Paluumatkalla vietin kolme päivää tässä maailman kuuluisammassa metropolissa. Jo saapumiseni NYC:iin oli vaikuttava; Lentopäiväkseni sattui 9/11 terrori-iskujen vuosipäivä, jolloin kaksoistornien paikalle heijastettiin taivasta hipovat valot symboloimaan niiden puuttumista. Vapaudenpatsaaseen tutustuin sekä ulkoa että sisältä. Ulkoista ihailua varten omiaan oli tietysti laivakyyti. Patsaan sisälle päästäkseen turistien oli hankittava erilliset lipukkeet sekä läpäistävä metallinpaljastimien lisäksi räjähtäviä nesteitä kontrolloiva portti. Vapaudenpatsaan todellisen arvon ja sanoman ymmärtämistä lisäsi huikeasti vierailu Ellis Islandilla, jonka kautta yli neljä miljoonaa siirtolaista saapui Yhdysvaltoihin 1900-luvun vaihteessa.


Vapaudenpatsas


Vapaudenpatsaan sisällä

Viikonlopun vietin itse kaupungin keskustassa. Vaikka olin siellä ensi kertaa, välillä tuntui kuin olisin nähnyt osan paikoista ennenkin, sillä ne esiintyvät lukemattomien elokuvien ja televiosarjojen näyttämöinä. Käveltyjä kilometrejä kertyi kymmeniä, kun tutustuin Time Squariin, Central Parkiin, Brooklyn Bridgeen, 5th Avuneen, SoHoon ja muihin nähtävyyksien kohteisiin. Rakastuin New Yorkiin ensisilmäyksellä. Kuluneet fraasit - kulttuurien sulatusuuni, iso omena - sopivat kaupungin ilmapiirin kuvailuun kuin nyrkki silmään. Olisin voinut käyttää päiviä valojen, rakennusten ja tavaroiden katseluun sekä ihmisten tarkkailuun. Laivaristeilyn ja kävelylenkkien ansioista kerkesinkin pintaraapaista NYC:ä, mutta paljon jäi vielä nähtävää!


NYC:n silhuetti Brooklyn-sillalta


Turistien valloittama keskuspuisto


Newyorkilaisasuntoja SoHossa


Valojen välskettä Time Squarilla

Oscarien ja Emmyjen kaupunki

Seuraava matkakohteeni oli Los Angeles, jossa majoittajanani ja paikallisoppaanani toimi juuri itsekin kaupunkiin muuttanut kaverini. Ennako-odotukseni sisälsivät muotitietoisia ja pinnallisia ihmisiä, studioita, palmuja, julkkiksia, urheilullisia ja terveellisiä elämäntapoja, biletysmestoja sekä surffareiden täytteisiä rantoja. Kaikki odotukseni osoittautuivat oikeiksi kolmen päivän vierailuni aikana, joskin piti tietää mistä niitä kannatti lähteä etsimään. Los Angelesissa ei ole yksittäistä keskustaa, vaan elokuvista ja televisiosarjoista tuttuja alueita yhdistävät monikaistaiset moottoritiet. Loputtomien ruuhkien keskellä matkat paikasta toiseen venyivät useasti yli tunnin mittaisiksi.

Lähdimme seuraamaan LA:n iltamenoa OC-sarjasta tutulle Huntingon Beachille, joka on täynnä ravintoloita, clubeja ja surffikauppoja. Nautimme jättikokoisia margaritoja meksikolaistyylisessä paikassa, ja niiden ansioista seuraavan päivän herätys siirtyi puolille päivin. Ensimmäinen kohteemme oli Santa Monica, palmujen ja suurhotellien reunustama pitkä hiekkaranta, josta löytyi myös pieni huvipuisto. Sitten ajoimme Beverly Hillsiin, jossa stereotypioita noudattavat kalifornialaistytöt shoppailivat luksusmerkkikaupoissa.


Drinkeillä Orange Countyssa


Santa Monica

Pääkohteemme oli kuitenkin Hollywood. Ikuistettuamme kuuluisan vuorenseinämäkyltin ja syötyämme italialaisessa ravintolassa lähdimme katsomaan elokuvatähtien jalan- ja käsienjälkiä. Kadulla paikallinen televisiokanava alkoi haastattelemaan meitä. Väitimme tuntevamme tv-sarjoja, mutta välittömästi sen sanottuamme meihin iski yhtäaikainen totaalinen jäätyminen. Emme osanneet nimetä yhtäkään Emmyn arvoista sarjaa, emmekä edes muistaneet mistä lyhenne AMC tulee. Näin ollen Hollywoodin ensiesiintymiseni olisi voinut olla menestyksekkäämpikin.


Tämä kuva ei esittelyä kaipaa


Seuraamassa Julie Andrewn kädenjälkiä


Riittääköhän vodka?!

Californication

Koska en ollut aikaisemmin käynyt Las Vegasia lännempänä, päätin aloittaa kesälomani Kaliforniassa. Pikkusiskoni oli juuri aloittanut vaihto-oppilasvuotensa Woodland-nimisessä kylässä - tasaisten peltojen, kuumuuden, kuivuuden ja pölyn, sekä hevosten ympäröimällä maatilalla. Hänen isäntäperheensä majoitti mielellään myös isosiskon, ja vietinkin muutaman päivän kalifornialaista maalaiselämää, joka rajoittui rusketuksen hiomiseen terassilla maaten.


Etelä-Kalifornian peltomaisemaa

Viikonloppuna pistimme tuulemaan. Ensin suuntasimme San Franciscoon. Kiireisestä aikataulusta huolimatta kerkesimme kiertelemään Chinatownissa, jossa juhlistettiin parhaillaan kiinalaista Moon Festiä, sekä Fishermans Warfissa, joka hienojen näköalojen lisäksi tarjoaa lukuisia kiinnostavia kauppoja ja ravintoloita. Kuuluisan Golden Gate-sillan ja Algatros-vankilan näkemiseen omiaan oli turistiristeily. San Francisco on täynnä jyrkkiä mäkiä, ja kenties jännittävin tapa kulkea niitä sekä ylös- että alaspäin oli sata vuotta vanha tyylikäs kiskojuna. Päivän päätteeksi seurueemme teinit halusivat shoppailemaan - minnepä muualle kuin H&M:lle. Kaupungin shoppailukeskusta vaikutti kompaktilta ja toimivalta, ja olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.


Chinatown


Golden Gate

Kaupungin vilinästä pääsimme ihailemaan kuvankauniita maisemia Lake Tahoe - järvelle. Kipusimme näköalahissillä vuoren huipulle. 1960 Olympiakisojen hengessä ylhäältä löytyi lukuisia laskettelurinteitä, uima-allas ja luistelurata. Alas päästyämme suuntasimme itse järven rannalle, ja upeiden maisemien innoittamana vaadin auton pysäyttämistä parin mailin välein, jotta pääsin harjoittamaan luontokuvaajan kykyjäni. Sain elämäni ensikosketuksen ampiaisiin, kun eräs aggressiivinen yksilö pisti minua selkään. Se sattui ainakin kolme minuuttia.


Näköalahissi vuoriston keskellä


Tarvitaanko luisteluun muka jäätäkin?


Kuvankaunis Lake Tahoe

Työväkipäivä

Eräs amerikkalainen juhlapyhä on elokuun loppuun sijoittuva Labor Day. Työharjoitteluni, jonka loppuaika koostui suurimmaksi osaksi tylsistyttävästä googlettamisesta ja markkinaraporttien kirjoittamisesta, loppui juuri ennen juhlaviikonloppua. Ajoimme perjantai-iltana kaverini serkun mökille, joka sijaitsi pikkuruisen lammen rannalla. Siellä vietimme porukalla hauskan viikonlopun auringonoton, patikoinnin, veneilyn, ilotulitusten, kylämarkkinoiden, nuotion ja grillauksen merkeissä. Sunnuntaina laskimme vesille ryppään toisiinsa sidottuja vesipatjoja ja rinkuloita, ja yhtenäisenä muodostelmana lilluimme tunteja joen vietävänä.

Kyseinen maanantai juhlisti työntekoa myös Suomessa, sillä silloin pyörähtivät käyntiin luennot ja harjoitukset. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: a) palata heti tunnollisena opiskelijana Lappeenrantaan tai b) matkustella ympäri Yhdysvaltoja ennen kotiinpaluuta. Lienee turhaa mainita, kumman vaihtoehdon valitsin.

Denver

Paasin suureksi yllatyksekseni ja ilokseni mukaan osallistumaan suurille pelastusajoneuvojen messuille Denveriin, Coloradoon. Yritykseni esitteli siella seka nykyisia etta viela kehitysvaiheessa olevia paloautoja ja ambulansseja. Suureen messuhalliin mahtui satoja esittelijoita, ja mukana oli kaikkea mahdollista alaan liittyvaa. Minun tehtavanani oli kierrella ja katsella: luonnehtia toimialaa, tehda havaintoja kilpailijoiden tuotteista ja mainonnasta, seka arvioida erilaisten markkinointikeinojen toimivuutta.


Yritykseni messupaikka


Paloauton kyydissa

Ensimmainen messupaiva kului yleiskatsauksen luontiin, ja toinen sujui hieman vasyneissa tunnelmissa. Olimme nimittain lahteneet edellisena iltana porukalla liikkeelle. Ensin suuntasimme illalliselle hienoon ravintolaan, jossa nautimme ensiluokkaisista pihveista, ostereista ja katkaravuista, luonnollisesti margaritojen ja brandylasillisten saattelemana. Sielta matkamme jatkui Denverin uustrendikkaaseen kaupunginosaan LoDoon, ja tarkemmin pianobaariin. Ideana oli kahden pianistin kilpailuasetelma asiakkaiden kappaletoiveita noudattaen. Muutamat meista innostuivat juomaan useita drinkkeja, ja itse olin seurueemme kahden viimeisen lahtijan joukossa.

Paatuneena tutalaisena onnistuin kaikesta huolimatta suoltamaan yli viisisivuisen messuraportin, jossa analysoin ja vertailin kaikkea markkinointiin liittyvaa ja liittymatonta. Lahettaessani raportin pomolleni pidin sita tyhjanpaivaisena, ja olinkin hammastynyt positiivisesta palautteesta. Ilmeisesti yliopistomaailman lisaksi pupankirjoituskyvysta on hyotya myos tyoelamassa.

Rankan tyorupeaman jalkeen oli vapaa-ajan vieton vuoro. Vietimme tyokaverini kanssa ehdottoman upean paivan Rocky Mountains – vuorilla. Aamulla ajoimme Fort Collinsiin, jossa laskimme koskea kumiveneella. Myohaisen vuodenajan vuoksi emme paasseet kokemaan hurjia virtauksia, mutta seitsemanhenkisen veneemme opas viihdytti meita laskemalla vaarinpain ja tekemalla tayskaannoksia. Kyseista sunnuntaita edeltaneiden kylmien ja sateisten paivien tuloksena vuorten huiput olivat lumipeitteiset, ja innostuimme lumisotaideasta. Ajoimme kapeita ja mutkaisia teita pitkin aivan vuoriston huipulle, ja kerkesimme nahda maiseman seka valoisan etta auringonlaskun aikaan. Nakymat olivat uskomattoman kauniit! Paatimme paivan meksikolaiseen illalliseen pienessa vuoristokylassa, ja nukahdimme heti saavuttuamme takaisin hotellille.


Samoilevia hirvia


Auringolasku vuoristossa


Huipulla on kylma

Vietimme viela muutaman paivan Denverin keskustassa. Mailin korkuisen kaupungin paasialliset nahtavyydet olivat demokraattien vaalikampanjan vuoksi kiinni ollut suuri huvipuisto seka pitka ostoskatu, jonka varrella oli kauppojen lisaksi lukuisia houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita. Aikamme kuluikin pitkalti vain kavellen ja katsellen.


Keskustan shoppailukatu

Tyomatkustelua

Pidin Chicagosta niin paljon, etta paadyin palaamaan sinne heti seuraavalla viikolla. Kyseessa oli yllatyksena tullut tyomatka, jonka tyoosuus ei ollut liian uuvuttava; Meidan tehtavanamme oli yopya hienossa lentokenttahotellissa ja syoda kalliissa ravintolassa, jonka tarkoituksena oli varmistaa tulevan liiketapaamisen puitteiden taso. Emme loytaneet mitaan valittamista, painvastoin nautimme luksustason majoituksesta, ruuasta ja palvelusta. Aamun palaverin jalkeen suuntasimme keskustan kauppoihin seka lounaalle jarven rannalla sijaitsevaan ravintolaan.


Testaamassa illallisravintolaa

Reppumatkailuun tottuneena minusta tuntui hieman nurinkuriselta maksaa enemman aamiaiskahvista ja rinkelista kuin olisin tavallisesti valmis maksamaan illallisesta. Yrityksen toimiessa maksajana ei kuitenkaan ollut varaa valittaa, vaikka ajattelutapani ei automaattisesti muuttunutkaan saastajasta tuhlailijaksi. Tulevaisuudessa uskon helposti tottuvani korkeatasoisiin hotelleihin, taksikyyteihin ja huipputason ravintoloihin, silla onhan tavoitteenani toki saada hyva tyo, johon kuuluu matkustelua. Siihen saakka hammastelen ja nautin jokaisesta mahdollisuudesta nauttia kyseisista palveluista.

Chicago

Junailin toissa viikonloppuna viisi tuntia kestavan matkan Chicagoon, Illinoisiin. Vierailin lappeenrantalaisen kaverini luona, joka oli oivallinen kaupunkiopas, ja reissu olikin seka antoisa etta menestyksekas. Chicago on lukemattomien pilvenpiirtajien kaupunki aivan Lake Michiganin rannalla, ja nakoala kaupungin toiseksi korkeimman rakennuksen huipulta auringonlaskun aikaan oli nakemisen arvoinen. Arkkitehtuurin ihmettelyyn omiaan oli myos kaupungin keskustan jokia pitkin kulkeva risteily, jonka aikana onnistuin sadekuurosta huolimatta ottamaan kymmenia valokuvia. Ennen Chicagoon saapumista en ollut hoksannut, etta Sydneysta lahdon jalkeen olin jo kerennyt kaipaamaan suurkaupungin ilmapiiria; korkeita rakennuksia, autojen ja ihmisten vilsketta, ravintoloita ja kahviloita… Voisin hyvin kuvitella asuvani jalleen jossain maailman metropoleista.


Pilvenpiirtajia


Auringonlasku


Jokiristeily


Laivan kannella

Vajaat kolme paivaa riittivat antamaan hyvan yleiskatsauksen kaupungista. Kiertelin keskustan tuntumassa sijaitsevassa Millenium Parkissa, jossa on suuri ulkoilmastadion, suihkulahteita seka muita mielenkiinnon kohteita. Ilmaiset kaupunkibussit olivat omiaan seka siirtymisiin etta nahtavyyksien katseluun. Lauantaiaamupaivan vietimme kierrellen Navy Pierissa, josta on oivallinen nakoala suurelle jarvelle. Keskustan shoppailu koostuu suurimmaksi osaksi Magnificent Mile – tien varrella olevista merkkikaupoista seka Water Tower – ostoskeskuksen ketjukaupoista. Lomailuun kuului luonnollisesti myos herkuttelu Cheesecake Factory – ravintolassa, jossa nimensa mukaisesti on loputon valikoima mita makeampia juustokakkuja.


Millenium Parkin konserttilava


Navy Pier


Suosikkipilvenpiirtajani

Uutukaisen juoksuharrastukseni paamaarana oli juosta puolimaraton ennen kotiinpaluuta. Olin ajoittanut harjoitteluni tahdaten elokuun lopussa olevaan tapahtumaan, mutta innostuinkin ottamaan osaa jo Chicagon keskustaan ja rantapuistoon sijoittuneeseen puolikkaaseen. Koska kyseessa oli myos kaverini ensimmainen puolimaraton, valmistauduimme, jannitimme ja spekuloimme yhdessa. Puoli seitsemalta sunnuntaiaamuna kaikki 12 000 juoksijaa asettautuivat lahtoviivalle tavoitteenaan juosta reilun 21 kilometrin pituinen lenkki. Saa oli ihanteellinen, aurinkoinen muttei liian kuuma, ja edellisillan italialinen pasta seka aamun kahvi ja rinkila osoittautuivat hyvaksi tankkaukseksi. Itse juoksu sujui rennosti suurtapahtuman tunnelmasta nauttien, enka vasynyt missaan vaiheessa. Loppuaikani oli 2:35:20. Vaikka tavoiteaikani ylittyi viidella minuutilla, olen tyytyvainen saavutukseeni, josta on hyva lahtea parantamaan tulevilla puolikkailla.


Mitalihuumaa