NYC

Ulkomaankomennukseni sekä alkoi että loppui New Yorkissa. Paluumatkalla vietin kolme päivää tässä maailman kuuluisammassa metropolissa. Jo saapumiseni NYC:iin oli vaikuttava; Lentopäiväkseni sattui 9/11 terrori-iskujen vuosipäivä, jolloin kaksoistornien paikalle heijastettiin taivasta hipovat valot symboloimaan niiden puuttumista. Vapaudenpatsaaseen tutustuin sekä ulkoa että sisältä. Ulkoista ihailua varten omiaan oli tietysti laivakyyti. Patsaan sisälle päästäkseen turistien oli hankittava erilliset lipukkeet sekä läpäistävä metallinpaljastimien lisäksi räjähtäviä nesteitä kontrolloiva portti. Vapaudenpatsaan todellisen arvon ja sanoman ymmärtämistä lisäsi huikeasti vierailu Ellis Islandilla, jonka kautta yli neljä miljoonaa siirtolaista saapui Yhdysvaltoihin 1900-luvun vaihteessa.


Vapaudenpatsas


Vapaudenpatsaan sisällä

Viikonlopun vietin itse kaupungin keskustassa. Vaikka olin siellä ensi kertaa, välillä tuntui kuin olisin nähnyt osan paikoista ennenkin, sillä ne esiintyvät lukemattomien elokuvien ja televiosarjojen näyttämöinä. Käveltyjä kilometrejä kertyi kymmeniä, kun tutustuin Time Squariin, Central Parkiin, Brooklyn Bridgeen, 5th Avuneen, SoHoon ja muihin nähtävyyksien kohteisiin. Rakastuin New Yorkiin ensisilmäyksellä. Kuluneet fraasit - kulttuurien sulatusuuni, iso omena - sopivat kaupungin ilmapiirin kuvailuun kuin nyrkki silmään. Olisin voinut käyttää päiviä valojen, rakennusten ja tavaroiden katseluun sekä ihmisten tarkkailuun. Laivaristeilyn ja kävelylenkkien ansioista kerkesinkin pintaraapaista NYC:ä, mutta paljon jäi vielä nähtävää!


NYC:n silhuetti Brooklyn-sillalta


Turistien valloittama keskuspuisto


Newyorkilaisasuntoja SoHossa


Valojen välskettä Time Squarilla

Oscarien ja Emmyjen kaupunki

Seuraava matkakohteeni oli Los Angeles, jossa majoittajanani ja paikallisoppaanani toimi juuri itsekin kaupunkiin muuttanut kaverini. Ennako-odotukseni sisälsivät muotitietoisia ja pinnallisia ihmisiä, studioita, palmuja, julkkiksia, urheilullisia ja terveellisiä elämäntapoja, biletysmestoja sekä surffareiden täytteisiä rantoja. Kaikki odotukseni osoittautuivat oikeiksi kolmen päivän vierailuni aikana, joskin piti tietää mistä niitä kannatti lähteä etsimään. Los Angelesissa ei ole yksittäistä keskustaa, vaan elokuvista ja televisiosarjoista tuttuja alueita yhdistävät monikaistaiset moottoritiet. Loputtomien ruuhkien keskellä matkat paikasta toiseen venyivät useasti yli tunnin mittaisiksi.

Lähdimme seuraamaan LA:n iltamenoa OC-sarjasta tutulle Huntingon Beachille, joka on täynnä ravintoloita, clubeja ja surffikauppoja. Nautimme jättikokoisia margaritoja meksikolaistyylisessä paikassa, ja niiden ansioista seuraavan päivän herätys siirtyi puolille päivin. Ensimmäinen kohteemme oli Santa Monica, palmujen ja suurhotellien reunustama pitkä hiekkaranta, josta löytyi myös pieni huvipuisto. Sitten ajoimme Beverly Hillsiin, jossa stereotypioita noudattavat kalifornialaistytöt shoppailivat luksusmerkkikaupoissa.


Drinkeillä Orange Countyssa


Santa Monica

Pääkohteemme oli kuitenkin Hollywood. Ikuistettuamme kuuluisan vuorenseinämäkyltin ja syötyämme italialaisessa ravintolassa lähdimme katsomaan elokuvatähtien jalan- ja käsienjälkiä. Kadulla paikallinen televisiokanava alkoi haastattelemaan meitä. Väitimme tuntevamme tv-sarjoja, mutta välittömästi sen sanottuamme meihin iski yhtäaikainen totaalinen jäätyminen. Emme osanneet nimetä yhtäkään Emmyn arvoista sarjaa, emmekä edes muistaneet mistä lyhenne AMC tulee. Näin ollen Hollywoodin ensiesiintymiseni olisi voinut olla menestyksekkäämpikin.


Tämä kuva ei esittelyä kaipaa


Seuraamassa Julie Andrewn kädenjälkiä


Riittääköhän vodka?!

Californication

Koska en ollut aikaisemmin käynyt Las Vegasia lännempänä, päätin aloittaa kesälomani Kaliforniassa. Pikkusiskoni oli juuri aloittanut vaihto-oppilasvuotensa Woodland-nimisessä kylässä - tasaisten peltojen, kuumuuden, kuivuuden ja pölyn, sekä hevosten ympäröimällä maatilalla. Hänen isäntäperheensä majoitti mielellään myös isosiskon, ja vietinkin muutaman päivän kalifornialaista maalaiselämää, joka rajoittui rusketuksen hiomiseen terassilla maaten.


Etelä-Kalifornian peltomaisemaa

Viikonloppuna pistimme tuulemaan. Ensin suuntasimme San Franciscoon. Kiireisestä aikataulusta huolimatta kerkesimme kiertelemään Chinatownissa, jossa juhlistettiin parhaillaan kiinalaista Moon Festiä, sekä Fishermans Warfissa, joka hienojen näköalojen lisäksi tarjoaa lukuisia kiinnostavia kauppoja ja ravintoloita. Kuuluisan Golden Gate-sillan ja Algatros-vankilan näkemiseen omiaan oli turistiristeily. San Francisco on täynnä jyrkkiä mäkiä, ja kenties jännittävin tapa kulkea niitä sekä ylös- että alaspäin oli sata vuotta vanha tyylikäs kiskojuna. Päivän päätteeksi seurueemme teinit halusivat shoppailemaan - minnepä muualle kuin H&M:lle. Kaupungin shoppailukeskusta vaikutti kompaktilta ja toimivalta, ja olisin viihtynyt siellä pidempäänkin.


Chinatown


Golden Gate

Kaupungin vilinästä pääsimme ihailemaan kuvankauniita maisemia Lake Tahoe - järvelle. Kipusimme näköalahissillä vuoren huipulle. 1960 Olympiakisojen hengessä ylhäältä löytyi lukuisia laskettelurinteitä, uima-allas ja luistelurata. Alas päästyämme suuntasimme itse järven rannalle, ja upeiden maisemien innoittamana vaadin auton pysäyttämistä parin mailin välein, jotta pääsin harjoittamaan luontokuvaajan kykyjäni. Sain elämäni ensikosketuksen ampiaisiin, kun eräs aggressiivinen yksilö pisti minua selkään. Se sattui ainakin kolme minuuttia.


Näköalahissi vuoriston keskellä


Tarvitaanko luisteluun muka jäätäkin?


Kuvankaunis Lake Tahoe

Työväkipäivä

Eräs amerikkalainen juhlapyhä on elokuun loppuun sijoittuva Labor Day. Työharjoitteluni, jonka loppuaika koostui suurimmaksi osaksi tylsistyttävästä googlettamisesta ja markkinaraporttien kirjoittamisesta, loppui juuri ennen juhlaviikonloppua. Ajoimme perjantai-iltana kaverini serkun mökille, joka sijaitsi pikkuruisen lammen rannalla. Siellä vietimme porukalla hauskan viikonlopun auringonoton, patikoinnin, veneilyn, ilotulitusten, kylämarkkinoiden, nuotion ja grillauksen merkeissä. Sunnuntaina laskimme vesille ryppään toisiinsa sidottuja vesipatjoja ja rinkuloita, ja yhtenäisenä muodostelmana lilluimme tunteja joen vietävänä.

Kyseinen maanantai juhlisti työntekoa myös Suomessa, sillä silloin pyörähtivät käyntiin luennot ja harjoitukset. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: a) palata heti tunnollisena opiskelijana Lappeenrantaan tai b) matkustella ympäri Yhdysvaltoja ennen kotiinpaluuta. Lienee turhaa mainita, kumman vaihtoehdon valitsin.

Denver

Paasin suureksi yllatyksekseni ja ilokseni mukaan osallistumaan suurille pelastusajoneuvojen messuille Denveriin, Coloradoon. Yritykseni esitteli siella seka nykyisia etta viela kehitysvaiheessa olevia paloautoja ja ambulansseja. Suureen messuhalliin mahtui satoja esittelijoita, ja mukana oli kaikkea mahdollista alaan liittyvaa. Minun tehtavanani oli kierrella ja katsella: luonnehtia toimialaa, tehda havaintoja kilpailijoiden tuotteista ja mainonnasta, seka arvioida erilaisten markkinointikeinojen toimivuutta.


Yritykseni messupaikka


Paloauton kyydissa

Ensimmainen messupaiva kului yleiskatsauksen luontiin, ja toinen sujui hieman vasyneissa tunnelmissa. Olimme nimittain lahteneet edellisena iltana porukalla liikkeelle. Ensin suuntasimme illalliselle hienoon ravintolaan, jossa nautimme ensiluokkaisista pihveista, ostereista ja katkaravuista, luonnollisesti margaritojen ja brandylasillisten saattelemana. Sielta matkamme jatkui Denverin uustrendikkaaseen kaupunginosaan LoDoon, ja tarkemmin pianobaariin. Ideana oli kahden pianistin kilpailuasetelma asiakkaiden kappaletoiveita noudattaen. Muutamat meista innostuivat juomaan useita drinkkeja, ja itse olin seurueemme kahden viimeisen lahtijan joukossa.

Paatuneena tutalaisena onnistuin kaikesta huolimatta suoltamaan yli viisisivuisen messuraportin, jossa analysoin ja vertailin kaikkea markkinointiin liittyvaa ja liittymatonta. Lahettaessani raportin pomolleni pidin sita tyhjanpaivaisena, ja olinkin hammastynyt positiivisesta palautteesta. Ilmeisesti yliopistomaailman lisaksi pupankirjoituskyvysta on hyotya myos tyoelamassa.

Rankan tyorupeaman jalkeen oli vapaa-ajan vieton vuoro. Vietimme tyokaverini kanssa ehdottoman upean paivan Rocky Mountains – vuorilla. Aamulla ajoimme Fort Collinsiin, jossa laskimme koskea kumiveneella. Myohaisen vuodenajan vuoksi emme paasseet kokemaan hurjia virtauksia, mutta seitsemanhenkisen veneemme opas viihdytti meita laskemalla vaarinpain ja tekemalla tayskaannoksia. Kyseista sunnuntaita edeltaneiden kylmien ja sateisten paivien tuloksena vuorten huiput olivat lumipeitteiset, ja innostuimme lumisotaideasta. Ajoimme kapeita ja mutkaisia teita pitkin aivan vuoriston huipulle, ja kerkesimme nahda maiseman seka valoisan etta auringonlaskun aikaan. Nakymat olivat uskomattoman kauniit! Paatimme paivan meksikolaiseen illalliseen pienessa vuoristokylassa, ja nukahdimme heti saavuttuamme takaisin hotellille.


Samoilevia hirvia


Auringolasku vuoristossa


Huipulla on kylma

Vietimme viela muutaman paivan Denverin keskustassa. Mailin korkuisen kaupungin paasialliset nahtavyydet olivat demokraattien vaalikampanjan vuoksi kiinni ollut suuri huvipuisto seka pitka ostoskatu, jonka varrella oli kauppojen lisaksi lukuisia houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita. Aikamme kuluikin pitkalti vain kavellen ja katsellen.


Keskustan shoppailukatu